Italian kultavarannot: Banca d'Italia, omistus ja verotus
Italian kultavarannot ovat yhteensä 2 452 tonnia, ja niitä hallinnoi Banca d'Italia. Maiden joukossa Italia on Yhdysvaltojen ja Saksan jälkeen kolmas, tai neljäs, jos IMF lasketaan mukaan. Lähes puolet kullasta säilytetään Roomassa, suuri osa Yhdysvalloissa.
Paljonko kultaa Italialla on?
Banca d'Italia ilmoittaa varannokseen 2 452 tonnia, pääosin 95 493 harkkona ja pienempi osa kolikkoina. Vuoden 2025 lopussa kullan arvo keskuspankin taseessa oli 289,2 miljardia euroa.
Nykyinen määrä on ollut olemassa 1990-luvun lopulta lähtien. Tuolloin valtion valuuttavirasto Ufficio Italiano Cambi siirsi kultaa Banca d'Italialle, ja samaan aikaan osa varannoista siirtyi Euroopan keskuspankille.
Missä Italian kultaa säilytetään?
Banca d'Italia julkaisee jakauman verkkosivuillaan. Se perustelee ulkomailla säilyttämistä historialla – kulta on usein säilytetty siellä, missä se on ostettu – sekä riskien hajauttamisella. Suurissa rahoituskeskuksissa kulta on sen mukaan myös tarvittaessa nopeammin käytettävissä.
Syyskuussa 2026 Banca d'Italia ilmoitti, ettei se ole tehnyt kultasiirtoja. Tämä seurasi uutisia Alankomaiden kullan siirrosta pois New Yorkista.
| Maa | Tonnia | Osuus |
|---|---|---|
| Italia (Rooma) | 1 100 | 44,86 % |
| Yhdysvallat | 1 061,5 | 43,29 % |
| Sveitsi | 149,3 | 6,09 % |
| Yhdistynyt kuningaskunta | 141,2 | 5,76 % |
Italian kultavarannon historia
Banca d'Italia perustettiin vuonna 1893 kolmen liikkeeseenlaskupankin yhdistyessä, ja se sai alkupääomaksi kultaa. Varanto kasvoi toiseen maailmansotaan asti; sodan jälkeen se oli pohjalukemissa osin siksi, että miehitysjoukot olivat vieneet kultaa. Sen jälkeen varanto kasvoi jälleen dollarivirtojen myötä.
Vuonna 1976 Italian kulta toimi vakuutena Bundesbankin lainalle. Banca d'Italian mukaan varannon tarkoitus on vahvistaa luottamusta Italian rahoitusjärjestelmän ja yhteisen valuutan vakauteen. Rooman varannon tarkastaa vuosittain tilintarkastusyhteisö yhdessä sisäisen tarkastuksen kanssa; ulkomailla olevasta kullasta säilyttävät keskuspankit antavat vuosittaiset vahvistukset.
Kuka omistaa kullan? Vuoden 2025 kiista
Vuoden 2025 lopussa hallituspuolue Fratelli d'Italian kansanedustajat tekivät budjettilakiin muutosehdotuksen, jonka mukaan kullan pitäisi kuulua valtiolle. Euroopan keskuspankki suhtautui siihen kahdessa lausunnossaan kriittisesti: säännöksen tarkoitus oli epäselvä, ja Banca d'Italian riippumattomuus oli turvattava.
Tekstiä muotoiltiin sen jälkeen uudelleen. Budjettilain nro 199/2025 (30. joulukuuta 2025) 1 §:n 2 momentissa todetaan nyt, että Banca d'Italian hallinnoimat ja kirjaamat kultavarannot kuuluvat ”Popolo italianolle” eli Italian kansalle. Säännös koskee nimenomaisesti vain EU:n perussopimusten puitteita eli keskuspankin riippumattomuutta ja valtion rahoituksen kieltoa kunnioittaen. Kommentaattorit pitivät sitä lähinnä symbolisena kannanottona. Banca d'Italian kullanhallinta perustuu edelleen asetukseen nro 43/1998, joka viittaa Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussäännön 31 artiklaan.
Italia: yksityishenkilöiden kullan verotus
Italiassa sijoituskultaa myyvä maksaa voitosta 26 prosentin korvaavaa veroa (imposta sostitutiva). Pelkkää kullan omistamista ei veroteta, ja sijoituskullan osto on arvonlisäverotonta.
Kultaan, jonka ostosta ei ole tositetta, sovelletaan erityissääntöä: 1. tammikuuta 2024 alkaen vero lasketaan koko myyntihinnasta, ikään kuin kulta ei olisi maksanut mitään. Perustana on vuoden 2024 budjettilaki (laki nro 213/2023). Aiemmin voitoksi katsottiin kiinteästi 25 prosenttia myyntihinnasta. Kun myyntihinta on 10 000 euroa eikä ostotositetta ole, vero on nyt 2 600 euroa aiemman 650 euron sijaan. Voitto ilmoitetaan veroilmoituksen osiossa RT.
Vuoden 2026 budjetin yhteydessä keskusteltiin edullisemmasta arvonkorotuksesta vanhoille, ilman ostotositetta oleville omistuksille 12,5–13 prosentin verokannalla. Italialaisten kultakauppiaiden mukaan säännöstä ei hyväksytty. Asianosaisten kannattaa hakea veroneuvontaa.
