Sveitsin frangin kultakate: Miksi 166,9 % kuulostaa vaikuttavalta – mutta M2 ja M3 tarjoavat ratkaisevan näkökulman
24. heinäkuuta 2026
Luku herättää huomiota: Vuoden 2025 lopussa Sveitsin keskuspankin (SNB) kultavarantojen markkina-arvo vastasi noin 166,9 prosenttia liikkeessä olevasta Sveitsin käteisestä. Laskennallisesti jokainen liikkeeseen laskettu frangi seteleinä ja kolikoina olisi enemmän kuin täysin kullan kattama.
Mutta juuri tässä kohdassa varsinainen keskustelu alkaa. Tämä laskelma huomioi nimittäin ainoastaan käteisen. Nykyaikaiset taloudet koostuvat kuitenkin nykyään pääasiassa digitaalisesta tilirahasta. Jos haluaa arvioida valuutan vakautta, tulisi siksi tarkastella myös rahamääriä M2 ja M3.
Laskelmassa suhteutetaan kultavarantojen nykyinen markkina-arvo liikkeessä olevaan käteiseen (M0). Kyseessä on puhtaasti laskennallinen tunnusluku.
Se ei nimenomaisesti tarkoita, että Sveitsin frangeja voisi vaihtaa kultaan tai että Sveitsillä olisi jälleen kultakanta.
Voimakas nousu 166,9 prosenttiin on pikemminkin kahden kehityssuunnan tulos. Toisaalta kulta saavutti uusia ennätyslukemia vuonna 2025. Toisaalta liikkeessä olevan käteisen määrä väheni hieman. Koska SNB piti kultavarantonsa muuttumattomana noin 1 040 tonnissa, varantojen markkina-arvo nousi merkittävästi.
Kansantaloudellisesta näkökulmasta tunnusluvun suurin heikkous on sen vertailukohta.
Käteinen muodostaa nykyään vain pienen osan kokonaisrahamäärästä. Huomattavasti suurempi osa koostuu käyttötileistä, säästöistä ja määräaikaistalletuksista, jotka syntyvät pankkijärjestelmässä.
Siksi monet ekonomistit kritisoivat pelkkää vertailua käteiseen.
Rahamäärät eroavat toisistaan merkittävästi.
| Rahamäärä | Sisältö | Selitysvoima |
|---|---|---|
| M0 | Käteinen ja keskuspankkiraha | 166,9 %:n laskelman perusta |
| M1 | Käteinen plus päivittäistalletukset | osoittaa jo huomattavasti enemmän rahaa liikkeessä |
| M2 | M1 plus säästö- ja lyhytaikaiset määräaikaistalletukset | kuvaa rahan tarjontaa huomattavasti realistisemmin |
| M3 | M2 plus rahamarkkinapaperit ja muut likvidit talletukset | pidetään kattavimpana rahamääränä |
Jos kultavarantojen markkina-arvoa verrattaisiin M0:n sijasta M2:een tai M3:een, teoreettinen kultakate laskisi dramaattisesti. Näennäisestä täyskatteesta tulisi vain alhainen yksinumeroinen prosenttiluku.
Yrityksille, kuluttajille ja rahoitusmarkkinoille muukin kuin käteinen on merkityksellistä.
Tilisiirrot, pankkivarat, säästöt ja lyhytaikaiset talletukset määrittävät nykyään suurimman osan kansantalouden rahan tarjonnasta. Juuri siksi keskuspankit seuraavat ennen kaikkea laajempia rahamääriä M2 ja M3.
Ne antavat huomattavasti paremman kuvan siitä,
M3:een perustuva kultakate heijastaisi siten taloudellista todellisuutta huomattavasti tarkemmin kuin pelkkä käteiskierron tarkastelu.
Kaikesta kritiikistä huolimatta laskelma ei ole suinkaan merkityksetön.
Käteinen on ainoa rahamuoto, jonka keskuspankki laskee suoraan liikkeeseen. Tiliraha taas syntyy pääasiassa liikepankkien luotonannon kautta.
Tunnusluku vastaa siksi selkeästi määriteltyyn kysymykseen:
Mikä on keskuspankin kultavarantojen vasta-arvo suhteessa sen itse liikkeeseen laskemaan käteiseen?
Erityisesti historiallisessa vertailussa tämä tarkastelu tarjoaa mielenkiintoista tietoa.
Sveitsillä on tässä suhteessa maailmanlaajuisesti erityisasema.
| Valuutta-alue | Käteisen teoreettinen kultakate |
|---|---|
| Sveitsi | 166,9 % |
| Euroalue | 78,44 % |
| USA | 46,82 % |
| Intia | 25,59 % |
| Japani | 16,39 % |
| Kiina | 15,36 % |
Poikkeuksellisen korkea suhdeluku osoittaa ennen kaikkea Sveitsin kultavarantojen koon ja kullan hinnan voimakkaan nousun.
Mielenkiintoista on, että keskuspankit ympäri maailmaa noudattavat edelleen kullan kerryttämisstrategiaa.
Samalla kun rahajärjestelmä digitalisoituu yhä enemmän, fyysisten kultavarantojen merkitys kasvaa. Monet keskuspankit ovat kasvattaneet varantojaan jatkuvasti vuosien ajan. Kullalla ei ole enää rahapoliittista ohjaustehtävää, mutta sillä on edelleen suuri merkitys kansainvälisenä luottamusvarantona. Erityisesti geopoliittisen epävarmuuden aikoina tämä näkökohta korostuu entisestään.
Juuri geopoliittisen epävarmuuden aikoina tämä näkökohta saa lisäpainoa.
Sveitsin käteisen teoreettinen 166,9 prosentin kultakate on merkittävä tunnusluku – se kuvaa kuitenkin ainoastaan käteiskiertoa.
Jos siitä haluaa vetää johtopäätöksiä koko valuutan vakaudesta, se on liian kapea-alainen näkemys. Vasta laajempien rahamäärien M2 ja erityisesti M3 tarkastelu osoittaa, kuinka suuri kansantalouden todellinen liikkeessä oleva rahamäärä on.
Korkea kultasuhde ei siksi ole niinkään osoitus erityisen "kultakatteisesta" frangista, vaan pikemminkin ilmaus Sveitsin poikkeuksellisen suurista kultavarannoista. Se korostaa kullan strategista merkitystä kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä – mutta ei korvaa nykyaikaisten rahamäärien kattavaa analyysia.
Pysykää kaukonäköisinä
Teidän Helge Peter Ippensen