Saksalaiset omistavat 9 173 tonnia kultaa – ja mielenkiintoisin luku on aivan toinen
31. elokuuta 2026
9 173 tonnia kultaa.
Tämä on uusi ennätys tässä tutkimussarjassa, jota on toteutettu nyt yhdeksän kertaa.
Mutta ehkä vielä tätä lukua merkittävämpi on toinen luku:
5 464 tonnia.
Näin paljon saksalaiset pitävät hallussaan nimenomaan fyysisenä sijoituskultana – eli harkkoina ja kolikkoina.
Vertailun vuoksi: Saksan keskuspankilla (Deutsche Bundesbank) on hallussaan noin 3 350 tonnia kultaa.
Näin ollen saksalaiset kotitaloudet omistavat pelkästään harkkoina ja kolikkoina noin 63 prosenttia enemmän kultaa kuin Bundesbank.
Ja yhteensä – mukaan lukien korut ja kultaan sidotut arvopaperit – saksalaisten yksityinen kultavaranto on jopa lähes kolme kertaa suurempi kuin Bundesbankin kultavaranto.
Mittakaava käy vielä selvemmäksi, kun tarkastellaan tonnien sijasta euroja.
Tutkimus arvioi saksalaisten yksityisen kultavarallisuuden kokonaisarvoksi yli 1,4 biljoonaa euroa.
Tästä määrästä:
| Saksalaisten kotitalouksien kultavarallisuus | Arvo |
|---|---|
| Sijoituskulta ja kultaan sidotut arvopaperit | 907 mrd. € |
| Kultakorut | 532 mrd. € |
| Yksityinen kultavarallisuus yhteensä | n. 1,44 bilj. € |
| lisäksi: Bundesbankin kulta | 480 mrd. € |
| Kotitaloudet + Bundesbank | lähes 1,9 bilj. € |
Vuoden 2024 tutkimukseen verrattuna pelkästään sijoitustarkoituksessa pidetyn kullan arvo on noussut noin 540 miljardilla eurolla.
Tämä spektaakkelimainen luku on kuitenkin suhteutettava oikein.
Saksalaiset eivät ole kaksinkertaistaneet kultavarantojaan kahdessa vuodessa.
Pääasiallinen syy arvon kaksinkertaistumiseen on kullan hinnan voimakas nousu. Fyysinen kultamäärä harkkoina ja kolikkoina kasvoi vuoteen 2024 verrattuna sen sijaan vain 235 tonnilla 5 464 tonniin.
Tämä on tärkeä ero.
Tutkimuksen mukaan vuonna 2024 kullan osuus saksalaisten kotitalouksien kokonaisvarallisuudesta oli vasta 2,8 prosenttia.
Vuonna 2026 se on 6,1 prosenttia.
Osuus on siis yli kaksinkertaistunut.
Myös tässä hintakehityksellä on ratkaiseva rooli.
Tutkimuksen laatijat käyttivät laskelmissaan LBMA-kullan hintaa 10. maaliskuuta 2026, joka oli 4 457,35 euroa troy-unssilta eli 143,31 euroa grammalta.
Kulta ei ole enää aikoihin ollut mikään marginaalinen sijoituskohde.
55 prosenttia saksalaisista omistaa kultaa – koruina, fyysisenä sijoituksena tai kultaan sidottujen arvopapereiden kautta.
Ja tutkimuksen laskelmien mukaan noin 10,7 prosenttia maailmanlaajuisista yksityisistä kultasijoituksista on saksalaisten käsissä.
Eräs luku on ristiriidassa tyypillistä kullanostajaa koskevan yleisen mielikuvan kanssa.
Alle 34-vuotiailla kullan keskimääräinen osuus kokonaisvarallisuudesta on tutkimuksen mukaan yli 20 prosenttia.
Yli 45-vuotiailla osuus on sen sijaan alle 15 prosenttia.
Kulta ei siis näytä olevan suinkaan vain vanhemman sukupolven varallisuutta.
Samaan aikaan kultaa ostaa tällä hetkellä hieman harvempi: 15 prosenttia vastaajista ilmoitti ostaneensa kultaa viimeisten 12 kuukauden aikana. Vuonna 2024 vastaava luku oli vielä 17 prosenttia.
Ne, jotka ostavat, käyttävät kuitenkin suurempia summia.
Neljänneksellä ostajista käytetyt summat olivat vuonna 2026 yli 4 500 euroa. Vuonna 2024 vastaava kynnys oli vielä 2 500 euroa.
Tutkimus antaa tähänkin huomattavan yksiselitteisen vastauksen.
39 prosenttia pitää kultaa pitkäaikaisena pääomasijoituksena ja arvon säilyttäjänä.
32 prosenttia mainitsee motiiviksi suojan inflaatiota vastaan.
Yli 70 prosenttia vastaajista on huolissaan nousevasta inflaatiosta.
Ja 92 prosenttia kullanostajista on tyytyväisiä sijoitukseensa.
Tämä sopii kehitykseen, joka on havaittavissa myös kansainvälisesti:
Kultaa pidetään yhä vähemmän lyhytaikaisena spekulointikohteena ja yhä enemmän strategisena varallisuuden osana.
Tässä tutkimus tuo esiin seikan, joka on sijoittajille erityisen merkityksellinen.
Monet saksalaiset eivät ilmeisesti tiedä riittävästi siitä, että fyysistä kultaa koskee Saksassa verotuksellinen erityispiirre:
Jos yksityisvarallisuuteen kuuluvaa fyysistä sijoituskultaa myydään yhden vuoden pitoajan jälkeen, mahdollisesta yksityisestä luovutusvoitosta ei periaatteessa tarvitse maksaa tuloveroa.
Reisebank kutsuukin puutteellista tietämystä verosäännöistä yhdeksi saksalaisten kultasijoittajien suurimmista tietovajeista.
Ja ehkä juuri tämä on huomionarvoista:
Saksassa on vahva kultakulttuuri.
Miljoonat ihmiset omistavat kultaa.
Yksityinen kultavarallisuus on nykyään yli 1,4 biljoonaa euroa.
Ja silti monet tietävät ilmeisen vähän varallisuuserästä, jota he ovat saattaneet omistaa jo vuosikymmeniä.
Uuden tutkimuksen kenties tärkein havainto ei ole se, että kullan hinta on noussut voimakkaasti.
Eikä sekään, että saksalaiset omistavat sitä 9 173 tonnia.
Mielenkiintoisempaa on jokin muu:
Kulta on juurtunut syvälle saksalaisten yksityiseen varallisuuteen – ja ilmeisesti vahvemmin kuin koskaan.
Hinnat tulevat vaihtelemaan.
Korjausliikkeitä tulee tapahtumaan.
Eikä kukaan tiedä, missä troy-unssin hinta on vuoden, viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.
Mutta juuri siksi kulta ei ole monille ihmisille lyhytaikainen kauppa.
Se on varallisuuden rakennuspalikka.
Ja varallisuus syntyy harvoin täydellisen ajoituksen kautta.
Vaan johdonmukaisuuden, ajan ja järkevän hajauttamisen kautta.
Pysykää kaukokatseisina.
Teidän Helge Peter Ippensen