Kulta ohittaa euron ja US-Treasuries-velkakirjat: Keskuspankit luottavat kultaan edelleen vuonna 2026
16. elokuuta 2026
27 prosenttia kultaa, 15 prosenttia euroja. Euroopan keskuspankin tuoreimmat luvut osoittavat merkittävän muutoksen kansainvälisessä reservijärjestelmässä. Vuoden 2025 lopussa kulta muodosti nykyisillä markkinahinnoilla jo noin 27 prosenttia maailman virallisista reserveistä. Euron osuus oli 15 prosenttia.
Tämän myötä kulta ei ole enää vain euron edellä. Jopa Yhdysvaltain valtionvelkakirjat (US-Treasuries), joiden osuus on EKP:n mukaan noin 22 prosenttia, jäävät jalometallin taakse.
Kehitys jatkuu vuonna 2026. Pelkästään toisella vuosineljänneksellä keskuspankit ostivat nettoarvoltaan 289 tonnia kultaa. Samaan aikaan kullan hinta lähestyy elokuun puolivälissä jälleen 4 400 Yhdysvaltain dollaria unssilta.
Luvut osoittavat: Kullasta on tullut jälleen strateginen tekijä kansainvälisessä reservijärjestelmässä.
Tärkein uusi luku on peräisin Euroopan keskuspankin 2. kesäkuuta 2026 julkaisemasta raportista ”The international role of the euro”.
Sen mukaan kullan osuus kaikista virallisista reserveistä nousi vuoden 2025 loppuun mennessä 27 prosenttiin. Euron osuus oli 15 prosenttia ja US-Treasuries-velkakirjojen 22 prosenttia.
| Reservivaranto | Osuus vuoden 2025 lopussa |
|---|---|
| Kulta | 27 % |
| US-Treasuries | 22 % |
| Euro | 15 % |
Tämä on vahvistanut edellisvuoden kehitystä entisestään.
Väite ”kulta syrjäyttää euron” vaatii kuitenkin selitystä. Kulta ei ole valuutta, eikä se hoida euron tehtäviä kansainvälisessä maksuliikenteessä. Kulta on ohittanut nimenomaan euron osuuden virallisissa reserveissä, kun kulta arvostetaan nykyisiin markkinahintoihin.
Juuri tämä ero on tärkeä.
Ensisilmäyksellä luvuista voisi päätellä, että keskuspankit olisivat siirtäneet reservejään massiivisesti euroista ja Yhdysvaltain dollareista kultaan.
Todellisuus on kuitenkin vivahteikkaampi.
Huomattava osa kasvusta johtuu kullan hinnasta. EKP:n laskelmien mukaan kullan hinta nousi vuonna 2025 nimellisesti noin 60 prosenttia, kun se oli jo vuonna 2024 noussut noin 30 prosenttia.
Tämä nostaa automaattisesti jo olemassa olevien kultareservien arvoa ja siten myös niiden prosentuaalista osuutta koko reservivarallisuudesta.
EKP on laskenut tämän vaikutuksen pois. Jos kultavarannot arvostetaan edelleen vuoden 2023 lopun kullan hinnan mukaan, kullan osuus on vain 16 prosenttia. Tällöin euron osuus on myös 16 prosenttia ja US-Treasuries-velkakirjojen 26 prosenttia.
Tämä muuttaa tulkintaa merkittävästi.
Nykyisillä markkinahinnoilla kulta on selvästi euroa edellä. Massiivisella hinnannousulla oikaistuna näiden kahden reserviaseman välillä vallitsee kuitenkin käytännössä tasapeli.
Arvostusvaikutus selittää kuitenkin vain osan tarinasta. Keskuspankit nimittäin ostavat edelleen huomattavia määriä kultaa.
Vuonna 2025 ostot laskivat EKP:n tietojen mukaan noin 850 tonniin. Vuosina 2022–2024 ne olivat olleet kumpanakin vuonna yli 1 000 tonnia.
Vuonna 2026 kysyntä on kuitenkin jälleen kiihtynyt merkittävästi.
Toisella vuosineljänneksellä keskuspankit ostivat tuoreiden tietojen mukaan nettoarvoltaan 289 tonnia kultaa. Tämä oli yli viisi kertaa enemmän kuin ensimmäisellä neljänneksellä ja Reutersin mukaan korkein koskaan mitattu arvo toiselle vuosineljännekselle.
Kullan keskihinnan perusteella Deutsche Bank arvioi näiden ostojen arvoksi noin 45 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Tämä on ratkaiseva seikka: Kullan nousu reserveissä ei ole pelkästään korkeampien hintojen seurausta. Keskuspankit kasvattavat varantojaan edelleen aktiivisesti.
Kiina osoittaa, kuinka ajankohtainen tämä trendi on.
World Gold Councilin 14. elokuuta julkaisemien tietojen mukaan People's Bank of China kasvatti kultareservejään pelkästään heinäkuussa 20 tonnilla. Se oli suurin kuukausittainen lisäys sitten vuoden 2023 lopun ja jo 21. peräkkäinen kuukausi, jolloin Kiinan keskuspankki osti kultaa.
Kiinan viralliset kultavarannot nousivat näin World Gold Councilin mukaan 2 366 tonniin, mikä vastasi noin kahdeksaa prosenttia Kiinan valuuttavarannosta.
Myös pitkän aikavälin kehitys on huomionarvoista. Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen (2022) jälkeen Kiina on EKP:n mukaan ostanut yli 350 tonnia kultaa. Puola seuraa noin 320 tonnilla, Turkki noin 220 tonnilla ja Intia noin 130 tonnilla.
Kultaostot eivät siten ole enää aikoihin olleet vain yksittäisten kehittyvien maiden ilmiö.
Miksi keskuspankit ostavat kultaa, vaikka jalometalli ei maksa korkoa?
EKP näkee tärkeänä tekijänä geopolitiikan.
Kullalla on ominaisuus, jonka merkitys korostuu yhä pirstoutuneemmassa kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä: se ei ole saaminen toiselta valtiolta.
Valtionvelkakirja on aina liikkeeseenlaskijan velka. Pankkitalletus edellyttää vastapuolta. Fyysiseen kultaan taas ei liity vastaavaa liikkeeseenlaskijariskiä.
Tämä tekee kullasta houkuttelevan keskuspankeille, jotka haluavat hajauttaa reservejään tai vähentää riippuvuuttaan yksittäisistä valuutta-alueista.
EKP huomauttaa nimenomaan, että geopoliittiset riskit kuuluvat edelleen keskeisiin tekijöihin, joita reservien hoitajat (Reserve Manager) seuraavat.
Kultaa pidetäänkin yhä useammin paitsi arvon säilyttäjänä, myös strategisena reservivarallisuutena.
Kehitys saattaa jatkua.
Kesäkuussa julkaistu World Gold Councilin kysely osoittaa, että 45 prosenttia kyselyyn vastanneista reservien hoitajista odottaa oman instituutionsa kasvattavan kultavarantojaan seuraavan kahdentoista kuukauden aikana.
Tämä on ennätyslukema.
Vain yksi prosentti odotti omien kultavarantojensa laskevan, kun taas 54 prosenttia uskoi varantojen pysyvän muuttumattomina.
Luvut ovat linjassa toisen vuosineljänneksen todellisten ostojen ja Kiinan tuoreimpien heinäkuun ostojen kanssa.
Kehitys näkyy myös markkinoilla.
14. elokuuta 2026 kullan spot-hinta nousi 4 379,95 Yhdysvaltain dollariin unssilta. Yhdysvaltain kullan futuurit päätyivät 4 437,30 dollariin.
Vielä mielenkiintoisempaa on lyhyen aikavälin liike. Elokuun alusta lähtien kulta oli ajoittain noussut noin 400 dollaria eli noin kymmenen prosenttia.
Keskuspankkien kysynnän ohella Yhdysvaltain dollarilla, korko-odotuksilla ja geopoliittisella epävarmuudella on tässä tärkeä rooli.
Heikompi dollari tekee kullasta halvempaa dollarialueen ulkopuolisille ostajille. Samaan aikaan kulta hyötyy usein odotuksista korkojen laskusta tai maltillisemmasta noususta, koska jalometalli itsessään ei maksa juoksevaa korkoa.
Kaikesta dynamiikasta huolimatta reservitilastoista ei pidä vetää vääriä johtopäätöksiä.
Kulta ei korvaa euroa eikä Yhdysvaltain dollaria.
EKP itse korostaa jalometallin haittoja reservivarallisuutena. Kulta ei maksa korkoa, sen hinta voi vaihdella voimakkaasti ja fyysisen kullan varastointi aiheuttaa kustannuksia.
Lisäksi on olemassa rakenteellinen ero: kullan tarjontaa ei voida laajentaa lyhyellä varoitusajalla, jos kansainvälinen rahoitusjärjestelmä tarvitsee äkillisesti lisää likviditeettiä.
Siksi dollarilla ja eurolla on tehtäviä, joita kulta ei voi hoitaa.
Siksi erityisen mielenkiintoinen on EKP:n tuoreen raportin toinen havainto.
Samalla kun kullan osuus reserveistä kasvaa, euron kansainvälinen rooli vahvistui maltillisesti vuonna 2025.
Olisi siis väärin päätellä kullan osuuden kasvusta euron yleinen heikkous.
Sen sijaan käynnissä on kaksi samanaikaista kehityskulkua: euro säilyy keskeisenä kansainvälisenä valuuttana, kun taas kullan merkitys strategisena reservivarallisuutena kasvaa.
Juuri siinä on tarinan ydin.
Keskuspankin päätöksiä ei voida siirtää sellaisenaan yksityissijoittajille. Keskuspankeilla on eri tavoitteet, eri aikajänteet ja niiden on hallinnoitava reservejään täysin erilaisista lähtökohdista.
Kehitys on silti huomionarvoista.
Juuri ne instituutiot, jotka ylläpitävät globaalia fiat-rahajärjestelmää, pitävät hallussaan suuria kultavarantoja ja jatkavat niiden kartuttamista.
Ne eivät välttämättä tee niin spekuloidakseen kullan hinnan nousulla. Niille keskiössä ovat hajauttaminen, geopoliittiset riskit ja reservien vakaus.
Kulta on näin saavuttanut takaisin aseman, jonka merkitys näytti Bretton Woodsin järjestelmän päättymisen jälkeen pitkään vähentyneen.
Kullan hinta on näkyvä signaali. Reservit osoittavat strategisen todellisuuden.
Pysykää kaukonäköisenä
Teidän Helge Peter Ippensen