Bundesbankin kulta arvostettu uudelleen – muuten negatiivinen oma pääoma? Pitäisikö Bundesbankin kulta myydä nyt?

395 miljardia euroa kultaa taseessa – tilanne 31.12.2025

Kun Saksassa keskustellaan Bundesbankin kullasta, kyse on harvoin kirjanpidosta. Ja silti juuri se on asian ydin: vuoden 2025 taseessa Bundesbankin kultapositio on noussut „arvostussyistä“ 395 miljardiin euroon – historialliseen huippulukemaan.

Samanaikaisesti Bundesbank raportoi jälleen tappiosta vuodelta 2025: tilikauden alijäämä on 8,6 miljardia euroa, ja tasetappio nousee siten yhteensä 27,8 miljardiin euroon.

Tämä johtaa kysymykseen, jota esitetään nykyään paljon useammin kuin ennen: Mitä vakaudelle ja luottamukselle tarkoittaa se, että keskuspankki tekee tappiota – ja miksi juuri kullalla on tässä niin suuri rooli?

„Uudelleenarvostettu“ tarkoittaa: markkinahinta tilinpäätöspäivänä – ei „temppu“

Sana „uudelleenarvostettu“ kuulostaa poliittiselta päätökseltä. Todellisuudessa se kuvaa Bundesbankin kohdalla ennen kaikkea taseen logiikkaa: kulta arvostetaan markkinahintaan tilinpäätöspäivänä, ja arvonmuutos ei päädy tuloslaskelmaan, vaan erilliseen erään: uudelleenarvostusrahastoon.

Kullan osalta tämä rahasto on vuoden 2025 lopussa 387 miljardia euroa.
Koko uudelleenarvostuksesta johtuva tasoituserä (kulta, valuutat, arvopaperit) on 388 miljardia euroa.

Tämä suuruusluokka selittää, miksi „kulta taseessa“ ei ole nykyään vain keskustelua reserveistä, vaan taseeseen liittyvä kysymys.

Netto-oma pääoma 363 miljardia euroa – ja miksi ilman kultaa kaikki näyttäisi toiselta

Bundesbank ilmoittaa keskeiseksi tunnusluvuksi 363 miljardin euron netto-oman pääoman.
Tärkeää on se, mitä tähän tunnuslukuun sisältyy: peruspääoman ja vararahastojen lisäksi nimenomaan myös uudelleenarvostuksesta johtuva tasoituserä sekä tasetappio.

Vaikutus on selvä: voimakkaasti kasvanut kullan uudelleenarvostusrahasto ylikompensoi tappiovaiheen taseessa. Ilman tätä arvostuserää taseen „optinen“ vakaus olisi huomattavasti heikompi – ja juuri siksi on harhaanjohtavaa käsitellä kultaa vapaasti myytävissä olevana „taloudellisena puskurina“ muihin tarkoituksiin.

Tärkeä rajoitus: Arvostusrahastot eivät ole potti tappioita varten

Vaikka uudelleenarvostus vaikuttaa vakauttavasti, Bundesbank huomauttaa nimenomaan, että arvostusrahastot heijastavat arvonmuutoksia, mutta tasetappioita ei voida kuitata niillä. Tappiot siirretään eteenpäin ja katetaan myöhemmin voitoilla.

Ne, jotka väittävät, että „kultavoittoja“ voitaisiin vain käyttää, sekoittavat taselogiikan ja likviditeetin. Tase sanoo: arvoa on. Budjetti kysyy: missä on käteinen?

Miksi Bundesbank ylipäätään tekee tappiota

Mekanismi on vähemmän spektaakkelimainen kuin otsikot: Vastaavissa on omistuksia rahapolitiikan vaiheesta, jolloin korot olivat alhaiset. Vastattavissa on korkeakorkoisempia talletuksia.

Bundesbank ilmoittaa tämän vuodelle 2025 hyvin konkreettisesti: rahapoliittisten arvopaperien korko oli keskimäärin 0,58 %, kun taas luottolaitosten rahapoliittisten talletusten korkorasitus oli 2,31 %.

Tuloksena on negatiivinen korkomarginaali – ja juuri tästä tappiolliset vuodet johtuvat.

Fratzscherin ehdotus: Kullan myynti liikkumavaran luomiseksi

Tähän tilanteeseen ajoittuu DIW:n johtajan Marcel Fratzscher ehdotus myydä osa Saksan kultavarannoista investointien rahoittamiseksi. Julkisessa keskustelussa mainitaan usein varannon nykyinen arvo: „lähes 440 miljardia euroa“.

Idea vaikuttaa ensisilmäyksellä pragmaattiselta: korkea kullan hinta, niukat varat – miksei sijoituksia muutettaisi? Virhe on yksityiskohdissa: keskuspankeille kulta ei ole vain „sijoitus“, vaan myös taseen ankkuri ja luottamusreservi. Juuri tästä syystä Bundesbank ja lukuisat ekonomistit hylkäävät ehdotuksen.

Ydinongelma: Myynti ei vähennä vain kultaa – vaan myös taseen kestävyyttä

Kullan myynti vähentää erää, joka ruokkii uudelleenarvostusrahastoa. Ympäristössä, jossa Bundesbank siirtää tasetappioita eteenpäin, tämä on enemmän kuin salkkukysymys. Kyse on oman „puskurin“ kestävyydestä markkinoiden ja yleisön silmissä.

Lisäksi kulta on keskuspankkiyhteydessä houkuttelevaa juuri siksi, ettei se vastaa mitään yksittäistä velallisriskiä. Maailmassa, jossa geopoliittiset jännitteet kasvavat ja luottamuksesta tulee nopeasti niukka resurssi, tämä on rakenteellinen etu – ei vain hinta-argumentti.

Kuinka paljon kultaa Saksalla oikeastaan on?

Bundesbankin tietojen mukaan Saksalla on noin 3 384 tonnia kultaa, mikä on maailman toiseksi suurin valtiollinen kultavaranto.
Tämä osoittaa: emme puhu marginaalisesta positiosta, vaan valuuttavarantojen keskeisestä rakennuspalikasta.

Lukuja, jotka kuuluvat asiayhteyteen

Keskustelu muuttuu ymmärrettävämmäksi, kun taselogiikka tuodaan esiin.

Selvä johtopäätös: Kulta ei ole budjetin jokeri

Ehdotus kullan myynnistä kuulostaa oikopolulta. Taseteknisesti se on pikemminkin vaihto: lyhyen aikavälin tuotto pitkän aikavälin kestävyyttä vastaan. Ja niin kauan kuin arvostusrahastoja ei voida „noin vain“ muuttaa voitoiksi tai budjettivaroiksi, ratkaiseva kysymys kuuluu: halutaanko vähentää juuri sitä erää, joka tappiollisina vuosina näkyvästi vakauttaa luottamusta taseen rakenteeseen?

Erityisesti korkotason muutosten, geopoliittisen epävarmuuden ja vilkkaan valtionmenoja koskevan keskustelun aikoina tämä on päätös, jolla on vaikutusta paitsi taloudellisesti myös institutionaalisesti.

Pysykää kaukonäköisinä, Teidän Helge Peter Ippensen