10 biljoonaa euroa ”laiskaa rahaa”? Mitä EU suunnittelee Euroopan säästöille
8. lokakuuta 2026
10.000.000.000.000 euroa.
Näin paljon rahaa eurooppalaisilla kotitalouksilla on pankkitileillään EU-komission tietojen mukaan.
Kymmenen biljoonaa euroa.
Ja Ursula von der Leyen käyttää siitä merkillepantavaa sanaa:
Laiska.
Verkkainen.
Toimeton.
Euroopan komission puheenjohtaja puhui 27. elokuuta ranskalaisille yrittäjille Pariisissa.
Hänen viestinsä oli selva:
Euroopassa on tarpeeksi säästöjä.
Mutta liian vähän niistä käytetään eurooppalaisten yritysten rahoittamiseen.
Hän sanoi ranskaksi sanatarkasti:
„Malheureusement, cette épargne est paresseuse.“
Virallisessa englanninkielisessä versiossa tämä kääntyy huomattavasti lievemmin:
„those savings are sitting idle“.
Sanavalinta on huomionarvoinen.
Mutta vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä seuraa sen jälkeen.
Von der Leyen arvioi eurooppalaisten kotitalouksien yksityiset pankkitalletukset:
Sitten hän sanoi vapaasti suomennettuna:
Euroopan on asetettava nämä säästöt vahvemmin yritystensä palvelukseen.
Juuri tästä niin kutsutun:
eli säästö- ja investointiunionin on tarkoitus huolehtia. [Acceptance] Audiovisual Service
Tämän hieman teknisen nimen takana on suuri talouspoliittinen hanke.
Eurooppa tarvitsee pääomaa.
Seuraaviin kohteisiin:
Digitalisaatio.
Tekoäly.
Energia.
Infrastruktuuri.
Puolustus.
Startup-yritykset.
Teollisuus.
Transformaatio.
Ja merkittävän osan tästä pääomasta on tarkoitus tulla yksityisestä varallisuudesta.
Asia ei ole niin yksinkertainen.
Ja juuri tässä kohtaa monet sosiaalisen median julkaisut ovat epätarkkoja.
Tällä hetkellä ei ole tehty päätöstä, jonka mukaan yksityiset pankkitalletukset muutettaisiin osakkeiksi, rahastoiksi tai yritysrahoitukseksi vastoin omistajien tahtoa.
Mitään kymmenen biljoonan euron „pakkoinvestointia“ ei ole olemassa.
EU-komissio noudattaa pikemminkin toista lähestymistapaa:
Tätä varten on tarkoitus luoda niin kutsuttuja Savings and Investment Accounts -tilejä (säästö- ja investointitilit) tai kehittää niitä jäsenvaltioissa.
Niiden on tarkoitus mahdollistaa vaivaton pääsy:
osakkeisiin,
joukkovelkakirjoihin,
rahastoihin
ja muihin pääomamarkkinatuotteisiin.
Komissio täsmentää nimenomaan:
Ja:
Säästötilien pakollisesta uudelleenohjaamisesta ei siis voida puhua.
Sillä EU haluaa luonnollisesti muuttaa käyttäytymistä.
Se sanoo tämän täysin avoimesti.
Nykyään suuri osa eurooppalaisesta rahavarallisuudesta on pankkitileillä.
Komission vision mukaan jatkossa suuremman osan siitä tulisi virrata:
pääomamarkkinoille
ja siten välillisesti:
yrityksiin.
Tätä varten voidaan luoda veroetuja.
Sijoitustileistä halutaan tehdä yksinkertaisempia.
Talousosaamista halutaan parantaa.
Pääomamarkkinoiden halutaan yhdentyvän voimakkaammin koko Euroopan laajuisesti.
Ja lisäeläketurvan osalta EU jopa keskustelee ja tukee automaattista liittämistä (auto-enrolment), johon kuuluu mahdollisuus myöhempään jättäytymiseen ulkopuolelle (opt-out). Finance
Tämä ei ole omaisuuden haltuunottoa.
Mutta se on:
Ja tästä on täysin sallittua keskustella.
Tässä kohtaa tarina muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi.
Sillä kansantaloudellisesti väite vaatii vähintäänkin selitystä.
Jos sinulla on 20 000 euroa pankkitililläsi, nämä 20 000 euroa eivät välttämättä ole setelinippuna holvissa.
Tilisi on taseessa:
Pankille talletus on velka.
Taseen toisella puolella on varallisuuseriä:
Yrityslainoja.
Kiinteistölainoja.
Arvopapereita.
Likviditeettiä.
Raha ei siis ole yksinkertaisesti „tuottamatonta“.
Ekonomisti Peter Bofinger on kritisoinut juuri tätä seikkaa julkisesti. Hänen argumenttinsa:
Pankkitalletukset ovat osa jo toimivaa pankkirahoitusjärjestelmää.
Niiden kutsuminen pelkästään „toimettomiksi“ sekoittaa keskenään pankkirahoituksen ja pääomamarkkinarahoituksen. LinkedIn
Sillä pankkilaina ei ole sama asia kuin oma pääoma.
Nuorta teknologiayritystä, joka ei ehkä kymmeneen vuoteen tuota voittoa, on usein vaikea rahoittaa perinteisellä pankkilainalla.
Se tarvitsee:
Ja sitä on Euroopassa huomattavasti vähemmän kuin Yhdysvalloissa.
Eurooppalaiset yritykset siirtyvät siksi osittain Yhdysvaltoihin tai päätyvät Euroopan ulkopuolisten sijoittajien omistukseen.
Myös keskuspankkiirit ja kansainväliset instituutiot näkevät Euroopan pääomamarkkinoiden fragmentoituneisuuden kasvun esteenä. Bank for International Settlements
Diagnoosi ei siis ole tuulesta temmattu.
Hoidosta voidaan olla monta mieltä.
„Laiska raha.“
Vaikka taloudellisen tavoitteen ymmärtäisikin, ilmaisu on merkillepantava.
Sillä miksi rahaa pidetään tilillä?
Ehkäpä:
hätävarana,
asunnon ostopääomana,
eläkesäästönä,
yksityisyrittäjän likviditeettivarauksena,
koulutusrahastona
tai yksinkertaisesti siksi, että sen omistaja ei halua ottaa kurssiriskiä.
Poliitikon näkökulmasta tämä pääoma saattaa vaikuttaa „toimettomalta“.
Omistajansa näkökulmasta se täyttää mahdollisesti erittäin konkreettisen tehtävän:
Ja tässä kaksi näkökulmaa kohtaavat.
Politiikka kysyy:
Miten rahoitamme Euroopan investointitarpeet?
Kansalainen kysyy:
Miten haluan pitää varallisuuttani?
Molemmat ovat oikeutettuja kysymyksiä.
Ne eivät vain ole sama asia.
Von der Leyen mainitsi Pariisissa myös konkreettisen luvun.
Hänen mukaansa ehdotukset arvopaperistamisesta, pankki- ja vakuutusinvestoinneista sekä paremmin integroiduista pääomamarkkinoista voisivat:
lisäinvestointeja. [Acceptance] Audiovisual Service
Tämä tekee selväksi:
Savings and Investments Union ei ole mikään pieni rahoitusmarkkinahanke.
Kyse on Euroopan pääomahuollon tulevasta rakenteesta.
Ensinnäkin:
Ei mitään tekemistä väitetyllä tulossa olevalla omaisuuden haltuunotolla.
Se, joka päättelee tästä:
„Bryssel haluaa viedä säästötilin, joten osta kultaa“
yksinkertaistaa faktoja yhtä paljon kuin väite, että Euroopan pankkitalletukset olisivat taloudellisesti täysin merkityksettömiä.
Mielenkiintoinen yhteys on syvemmällä.
Pankkitalletus on saatava pankilta.
Yrityslaina on saatava yritykseltä.
Valtionlainat ovat saatavia valtiolta.
Rahasto on oikeudellisesti ja teknisesti organisoitu sijoitusinstrumentti.
Kaikilla näillä varallisuusmuodoilla on järkevät tehtävänsä.
Mutta niillä on:
Fyysinen kulta toimii toisin.
Kultaharkko ei ole saatava velalliselta.
Se ei tosin myöskään maksa korkoa.
Sen hinta voi vaihdella voimakkaasti.
Varastointi maksaa rahaa.
Kultakaan ei siis ole „parempaa rahaa“ jokaiseen tarkoitukseen.
Mutta sillä on erilainen rakenne.
Mielenkiintoinen kysymys ei kuulu:
Pankkitili vai kulta?
Eikä myöskään:
Osakkeet vai kulta?
Vaan:
Likviditeetti.
Tuotantopääoma.
Kiinteistöt.
Saatavat.
Fyysiset varallisuuserät.
Vankka varallisuusrakenne voi yhdistää useita näistä kategorioista.
Ei:
„laiska“.
Vaan:
Sillä ennen kuin politiikassa keskustellaan siitä, miten yksityisiä säästöjä voidaan käyttää tuottavammin, yhden periaatteen tulisi pysyä itsestäänselvyytenä:
Päätös yksityisestä varallisuudesta kuuluu omistajalle.
Politiikka saa luoda kannustimia.
Se saa parantaa pääomamarkkinoita.
Se saa edistää talousosaamista.
Mutta seuraavien asioiden välillä:
„Teemme sijoittamisesta houkuttelevampaa“
ja
„Rahasi on työskenneltävä siellä, missä me sitä tarvitsemme“
on perustavanlaatuinen ero.
Toistaiseksi EU on tämän rajan ensimmäisellä puolella.
Juuri siksi kannattaa seurata tarkasti, miten Savings and Investments Union kehittyy.
Sillä kymmenen biljoonaa euroa on mittaluokka, jossa kielellä ja poliittisilla rakenteilla on merkitystä.
Pysykää kaukonäköisinä.
Teidän
Helge Peter Ippensen
